Ma 27.1.2003
Raisa:
Mielialat heitteli laidasta laitaan ja kaikki mitä tapahtui, tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Tämän päivän aikana itkin varmaan monta litraa kyyneliä  
Asiaa tietenkään ei auttanut se, että illalla ehkä neljän aikaan (jos oikein muistan) sovitettiin pukua vielä viimeisen kerran ennen hääpäivää ja...kas kas, se ei ollutkaan sopiva!!!! Tästähän hermot vaan entistäkin kireämmälle ja sitten eikun purkamaan korsettiosan takaompeleita ja ompelemaan uudestaan.. ja tämä kaikkihan oli tehtävä käsin! Kyllä siinä taidettiin ajelehtia tasapainon ja hulluuden rajalla.  
 
No, kaikki kuitenkin meni hyvin. Itseasiassa näin jälkeenpäin ajatellen, ei missään mitään vikaa ollutkaan. Mutta myöhemmin siis selvisi tähän kaikkeen syykin...
 
Myöhään yöllä sitten hiippailtiin mieheni kanssa siskoni luokse yöksi. Siellä oli jo kaikki nukkumassa, mutta tottakai sisko heräsi. Muutama sana vaihdettiin ja sitten nukkumaan. Ihana jäädä miehen kainaloon ja tuntea hellät kädet silittämässä hiuksia... Zzzzz...

Ti 28.1.2003
Aamulla puoli kahdeksan aikaan herätyskello soi ja minä nousin ylös. Katselin ihan pienen hetken miestäni ja hymyilin. Tänään on meidän hääpäivä!!!  
Taisivat kaikki vielä silloinkin nukkua, ja minä taas hiljalleen hiippailin ulos raittiiseen pakkasilmaan. Kävelin siitä vanhempieni luokse ja vaikka matka oli lyhyt, tunsin pakkasilman tuovan värin kasvoille ja kaikki eilinen itkuisuus oli jossakin valovuosien päässä! En olisi voinut onnellisempi olla! Kyllä uni tekee hyvää!
 
Kaikki meni vaan omalla painollaan.. en oikeastaan edes muista kaikkea! Ensin söin kevyen aamupalan ja sitten isä lähti viemään minua kampaajalle. Kampaajalle päästyäni isäni lähti samantien pois ja huomasin ettei kampaaja ollut vielä paikalla. Niinpä seisoin ulkona katsellen taivaalle ja vedin syvään raitista ilmaa. Siinä oli minun pieni hetkeni yksin... ja hiljaa.  
Kampaajan kanssa juteltiin ummet ja lammet (hän on vanha tuttuni) ja oikeastaan unohdin kaikki häähössötykset.. ja hyvä niin.
Noh kampauksen hinta kyllä yllätti mut totaalisesti... 15euroa mikäs siinä... antoi kuulemma osan häälahjana 

Jani:
Aamun herätys oli.. en kyllä muista mihinkä aikaan. Jossain vaiheessa vaan nousin ylös aamupalalle ja tervehtimään siskoani, joka oli tullut aamuyöstä rekan kyydissä Siilinjärveltä tänne Äetsään (olin siis edelleen vaimoni siskon luona).
Päivä kului ja vaimoni tuli kampaajalta valtavan kauniina. En pystynyt edes kuvittelemaan miten kauniin naisen vieressä menen siunattavaksi, kun on kaikki valmista. Tekemisen puutteessa lähdin sitten tekemään viime hetken tarkistuksia hääpaikalle ja sain siellä yksin ollessa rentoutua soitellen ja laulellen äänien testaamisen yhteydessä.

Raisa:
Takaisin vanhempieni luo päästyäni kello oli jotain puoli yksi, siis reilu kolme tuntia aikaa. Aloin siis tehdä käteen kiinnitettävää kimppuani sekä miehen ja kaason vieheiden kiinnitystä (jossain välissä otin jotain suupalaa). Tähän kaikkeen meni aikaa juuri sopivasti, sillä ne tehtyäni olikin jo aika lähteä hääpaikalle, missä aloin tekemään meikkiäni. Meikit naamalle ja puku päälle, viimeinen katsahdus peiliin ja kello oli muutamaa minuuttia vaille neljä, aivan niinkuin suunnittelinkin!!  

Jani:
Kolmen aikaan oli aika lähteä taas vaimon vanhempien luokse pukemaan. Hiukset kuntoon, puku päälle ja kravatti kymmeniä kertoja kaulaan ennen kuin pituus oli hyvä ja valmista oli. Viimeisenä piti vielä hakea karannut Millie (meidän kissa) ulkoa ja oli aika lähteä hääpaikalle. Siellä minua odotti aivan uskomattoman kaunis morsian hääpuvussaan. 

Raisa:
Sieltä se mieskin sitten saapui kaikessa komeudessaan noutamaan vaimoaan. Mutta tässä vielä sattui sellainen pikkujuttu, että pukuni nyörien päät eivät totelleetkaan minua, vaan alkoivat purkautua. Ei pysyneet kiinni kynsilakalla, ja niiden polttaminen ei auttanut sitäkään vähää. Niinpä sitten vaan langalla sidoin nyörien päät ja toivoin ettei se pettäisi  
 
Nyt sitten sain aikaa katsoa miestäni ja kyllä meinasi jalat lähteä alta  On se sitten komea!!  
Taisi olla mies jokseenkin samaa mieltä minusta kun ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut ja silmät vaan säihkyivät.. taisi se jossain vaiheessa saada soperrettua että "Oot niin valtavan kaunis!"  Ja sehän riitti minulle mainiosti..   
Vielä viehe miehen rintapieleen ja kaikki oli valmista.
 
No, kello oli neljä, mutta eipäs vielä lähdettykään alas, sillä miehen veli vaimoineen oli myöhässä ja heitä sitten piti odottaa... en kyllä vieläkään tiedä kenen päätös sekin oli, mutta eipä se minua siinä niin haitannut. Tosin nyt sitä odottelua tuli sellaiset reilu puoli tuntia, mitä olin koittanut välttää koko päivän, ja siksi sovittanut kaikki tekemiseni niin tarkalleen... tässä odotellessa nimittäin meinasi alkaa hermostua! Mutta onneksi se puoli tuntinen meni nopeasti miehen hyvässä seurassa!

Vähän vaille viisi meille tultiin sanomaan, että kaikki vieraat ovat paikoillaan ja on aika lähteä alas. Vielä vilkaisu peiliin, suukko mieheltä ja olin enemmän kuin valmis. No tietysti me lähdimme kävelemään liian aikaisin, siis kun meidän piti lähteä musiikin tietyssä vaiheessa, mutta eipä sitä kukaan tiennyt ja itseänikin se vain nauratti. Alttarille kävellessä ei jännittänyt yhtään, mutta jotenkin koko sinne kävely tapahtui kuin unessa. En muista yhtäkään vierasta koko tuolta kävelymatkalta, kaikki oli vain sellaista utuista. Outoa...!

Jani:
Oli aika lähteä siunattavaksi, mutta jännitys oli ihmeen vähäistä. Pientä sähläystä ja ajoitus meni pieleen. No kappale soi ja me käveltiin alttarille. Mielessä oli vain ilon ja onnen sekaisia tunteita, joita mikään ei voinut pilata. Pastori puhui ja niin kuin ennalta olin aavistellut, sai naurua pidätellä papin puheen aikana. Sormuksenkin sain sormeen laitettua oikeinpäin ja kaikki meni muutenkin mahtavasti.

Raisa:
Ja niin pastori aloitti puheen... se puhui jotain hiiliatomeista  ja minun hartiani hytkyivät vähän väliä. Siunauksen jälkeen oli onniteluiden vuoro ja minä en meinannut voida olla hymyilemättä kun poskilihakset alkoivat heti nykimään jos koitti olla pienenkin hetken suu normaalisti... Kaipa ne poskilihakset muistuttivat että nyt on hääpäivä ja tänään SINÄ SAAT LOISTAA  
 
Seuraava 'moka' tapahtui maljojen noston yhteydessä, kun miehen isän piti pitää puhe, mutta se oli unohtunut sopia... ja kaikki vaan olivat sitten hiljaa. Se oli aika noloa, kun kaikki tuntuivat odottavan että mitäs nyt tapahtuu.  
Vinkkasin siinä veljelleni, joka oli bestman, että nostaisi meille maljan. Hän nousi ylös ja kuiskasi että maljako pitäisi nostaa vai...?  huh huh
No oli bestmankin hiukan ulalla ja sanoi vaan että "Nostetaan malja hääparille!" ja kai kaikki odottivat jonkinlaista puhetta kun ei kukaan sitä maljaa kilistellyt... niinpä me sitten miehen kanssa vähän nostettiin ja kilisteltiin.... Se oli samanaikaisesti noloa ja huvittavaa!   

Loppu hääpäivästä meni oikein hienosti ja kaikki tuntui täydelliseltä! Monesti meille sanottiin että nauttikaa siitä, mutta ei sitä silti tajunnut että se on ohi niin nopeasti. Mieskin lauloi minulle laulun, jonka se minulle itse teki sillon aikoinaan kun kosi minua... on se kappale joka kerta yhtä ihana   
Jossakin vaiheessa kun oli ruuat syöty, leikit leikitty, kakkukahvit juotu ja monen monta musiikkiesitystä kuultu, alkoivat ihmiset lähteä kotiinsa.
Se vaan tuntui niin kovin lyhyeltä!

Jani:  
Päivä meni hienosti vaikkakin nopeasti. Hymyiltyä tuli valtavasti ja poskilihakset oli koetuksella. Oli se vaan hienoa olla yksi päivä kauniin vaimon kanssa kaiken keskipisteenä. Ja vielä hienompaa oli kokea se, että miten kaiken vastoinkäymisten jälkeen voi tulla niin mahtava ja ikimuistoinen päivä. Vieraat lähtivät ja meidän oli aika siirtyä viettämään ainutlaatuista häälomaamme. 

Mutta muistot tuosta päivästä ovat ihanat ja nythän oli aika lähteä viettämään sitä kauan odotettua häälomaa.   
Hääloman viettopaikkana meillä oli S-Systemsin mökki Kokemäeltä. Mökki oli todella hieno ja hintansa väärti. Häämatkakin tuntui kyllä liian lyhyeltä, mutta olihan kiva palata takaisinkin kun oli ikävä meidän kissaa, josta olimme ensimmäistä kertaa erossa...   
 
No, kotiin päästyämme sunnuntaina päivällä tein sitten raskaustestin ja PLUSSAAHAN SE NÄYTTI!!!!  
Meille tulee vauva.... Ihanaa   
 
Ja näin sitten ymmärsin senkin, että miksi olin niin herkkä ennen häitä ja miksi itkin paljon..  
Tästä löytyi järkevä selitys sille miksi kaikki tuntui niin vaikealta ja huonolta...  
 
Mutta oli se hieno tunne!!!! Meille tulee vauva!!!! Paras häälahja!!